Suomalaisasiantuntijat havaitsivat vakavia puutteita Venäjän ydinvoimaloissa kylmän sodan jälkeen

Suomalaiset asiantuntijat pääsivät kylmän sodan jälkeen tarkastelemaan Venäjän ydinvoimaloita, ja havaintoihin sisältyi useita yksityiskohtia, jotka herättivät vakavaa huolta turvallisuuskulttuurista. Vaikka Kuolan ydinvoimalan Loviisa-tyyppisiä reaktoreita pidettiin perusrakenteeltaan turvallisina ja länsimaisiin reaktoreihin verrattavina, voimaloiden käytännön järjestelyissä nähtiin puutteita, jotka suomalaisasiantuntijoiden mukaan olivat vaikeasti hyväksyttäviä ydinlaitosympäristössä.

Palo-ovet ja sammuttimet herättivät hämmästystä

Tarkastuksilla vastaan tuli tapauksia, joita suomalaiset pitivät poikkeuksellisina. Yksi esiin nostettu esimerkki oli vaneristen palo-ovien käyttö ydinvoimalaitoksessa. Lisäksi laitoksessa oli käytetty muovimattoja säteilysuojelun näkökulmasta, koska ne oli helppo puhdistaa radioaktiivisesta saasteesta. Samalla niiden paloherkkyyttä ei kuitenkaan ollut otettu riittävästi huomioon.

Huomiota kiinnitti myös paloturvallisuuden käytännön toteutus. Erään varaston avainta jouduttiin etsimään pitkään, ja sammuttimet löytyivät lopulta lukitusta kaapista. Voimalan johdon perusteluna oli pelko siitä, että näkyville jätetyt sammuttimet voitaisiin varastaa. Havainto kuvasi suomalaisasiantuntijoiden silmissä ympäristöä, jossa turvallisuusajattelu ei kaikilta osin vastannut ydinvoimalalta odotettavaa tasoa.

Huolta erityisesti kahdesta voimalasta

Erityistä huolta herättivät Sosnovyi Borin ydinvoimala Suomenlahden rannalla lähellä Pietaria sekä Kuolan ydinvoimalaitos Kuolan niemimaalla noin 150 kilometrin päässä Suomen rajasta. Sijaintinsa vuoksi molemmat laitokset olivat myös Suomelle merkityksellisiä, sillä mahdollisilla ongelmilla olisi voinut olla vaikutuksia rajan läheisyydessä.

Lähdetietojen perusteella suomalaisasiantuntijoiden arvio ei kohdistunut vain yksittäisiin teknisiin ratkaisuihin, vaan laajempaan turvallisuuskulttuuriin. Vaikka reaktorityyppi itsessään ei ollut suurin huolenaihe, voimaloiden käytännön turvallisuusjärjestelyt nostivat esiin kysymyksiä siitä, miten arjen riskit oli hallittu.

Rakenteellinen turvallisuus ei yksin riitä

Tapaus muistuttaa siitä, että ydinvoimalan turvallisuus ei perustu vain reaktorin suunnitteluun, vaan myös laitoksen käytännön toimintaan, valvontaan ja turvallisuuskulttuuriin. Palo-ovien materiaali, palokaluston saatavuus ja yleinen varautuminen voivat muodostua ratkaiseviksi tekijöiksi, vaikka laitoksen tekninen perusrakenne olisi kunnossa.

Suomalaisten havainnot kertovat ajasta, jolloin naapurimaan ydinlaitoksiin päästiin tutustumaan aiempaa avoimemmin. Samalla ne osoittivat, että kylmän sodan jälkeinen läpinäkyvyys toi näkyviin myös ongelmia, jotka olivat aiemmin jääneet rajan taakse piiloon.