Norjan maastohiihdossa kiista maajoukkuesopimuksista jatkuu

Norjan maastohiihdossa kuohuu maajoukkuesopimusten ympärillä, kun useat urheilijat ovat arvostelleet hiihtoliiton linjaa liian jäykäksi. Erityisesti Karoline Simpson-Larsen, Karoline Grötting ja Astrid Öyre Slind katsovat, ettei heille annettu todellista vaihtoehtoa valmistautua tulevaan kauteen maajoukkueen ulkopuolella. Kiista kertoo laajemmasta jännitteestä hiihtoliiton ohjauksen ja urheilijoiden toivoman yksilöllisen vapauden välillä.

Naiskolmikko olisi halunnut enemmän vapautta

Karoline Simpson-Larsen, Karoline Grötting ja Astrid Öyre Slind eivät lähdetietojen mukaan halunneet osallistua maajoukkuetoimintaan nykyisessä muodossaan. Erityisesti Slindillä on kokemusta siitä, että valmistautuminen yksityisen hiihtotiimin mukana voi toimia hyvin. Tämä viittaa siihen, että kaikki huippuhiihtäjät eivät näe keskitettyä maajoukkuemallia parhaana ratkaisuna omalle urheilulliselle kehitykselleen.

Simpson-Larsen kuvasi tilannetta suorasanaisesti. Hänen mukaansa viestintä hiihtoliiton kanssa on ollut hyvää, mutta mahdollisuutta jäädä maajoukkueen ulkopuolelle ei käytännössä ollut. Hän totesi, että liitto tavallaan pakottaa hänet mukaan. Lausunto kertoo tyytymättömyydestä siihen, millä ehdoilla urheilijoiden odotetaan sitoutuvan yhteiseen ohjelmaan.

Kiista koskee laajemmin koko Norjan maajoukkuetta

Sopimusväännöt eivät rajoitu vain naishiihtäjiin. Norjan hiihdossa on keskusteltu viime päivinä laajasti edustussopimuksista, ja myös maan suurimpiin tähtiin kuuluva Johannes Hösflot Kläbo on noussut esiin kiistan yhteydessä. Hän ei ole suostunut allekirjoittamaan sopimusta, koska haluaa enemmän urheilullista vapautta maajoukkueen leiritysohjelmaan.

Tämä asettaa Norjan hiihtoliiton hankalaan tilanteeseen. Toisaalta se pyrkii ylläpitämään yhtenäistä maajoukkuetoimintaa, toisaalta huippu-urheilijat hakevat yhä yksilöllisempiä ratkaisuja harjoitteluun, kilpailukalenteriin ja yhteistyökuvioihin.

Valmistautumisen malli on kiistan ytimessä

Kiistan taustalla näyttää olevan kysymys siitä, kuka päättää huippu-urheilijan arjesta. Maajoukkuemalli tarjoaa yhteiset puitteet, mutta osa urheilijoista katsoo, että paras tulos syntyy joustavammalla tavalla. Kun osa hiihtäjistä kokee vaihtoehtojen puuttuvan, keskustelu ei koske vain sopimustekniikkaa vaan myös urheilijan autonomiaa.

Norjan maastohiihto on tottunut menestykseen, mutta nyt huomio siirtyy laduilta hallinnollisiin ratkaisuihin. Seuraavaksi kiinnostus kohdistuu siihen, löytyykö liiton ja urheilijoiden välille malli, jossa yhteinen edustus ja yksilöllinen valmistautuminen voidaan sovittaa paremmin yhteen.