Älypuhelin on yhä harvemman 7–9-vuotiaan oma laite, kertoo DNA:n kysely

Pienten koululaisten puhelinvalinnoissa on tapahtunut nopea muutos, kertoo DNA:n teettämä Koululaistutkimus. Erityisesti 7–9-vuotiaiden omat älypuhelimet ovat vähentyneet selvästi viime vuodesta, ja niiden tilalle on noussut yhä useammin kellopuhelin. Muutos näkyy samaan aikaan, kun keskustelu lasten ruutuajasta, digisuosituksista ja älypuhelinten sopivasta käyttöiästä on voimistunut.

Älypuhelinten osuus laski voimakkaasti vuodessa

DNA:n mukaan 7–9-vuotiaiden henkilökohtaisessa käytössä olevien älypuhelinten määrä on pudonnut merkittävästi. Viime vuonna tämän ikäisistä lapsista noin 68 prosentilla oli oma älypuhelin, mutta tänä vuonna osuus on enää 37 prosenttia.

Muutos on huomattava myös pidemmässä vertailussa. DNA:n brändijohtaja Jussi Mälkiän mukaan vielä vuoden 2022 Koululaistutkimuksessa lähes kaikilla 7-vuotiailla oli oma puhelin, oli se sitten älypuhelin, peruspuhelin tai kellopuhelin. Nyt 7-vuotiaista 46 prosentilla on oma puhelin, ja näistä enemmistö on kellopuhelimia.

Mälkiä arvioi, että kehityssuunta voi jatkua myös tulevina vuosina. Hänen mukaansa näyttää siltä, että yhä harvemmalle alakouluikäiselle hankitaan ensimmäiseksi omaksi laitteeksi älypuhelin.

Ruutuaika ylittää silti usein suositukset

Vaikka omat älypuhelimet ovat harvinaistuneet, lasten puhelimen käyttöaika on tutkimuksen mukaan edelleen selvästi suosituksia suurempi. THL:n alkuvuonna julkaistun digisuosituksen mukaan 6–10-vuotiaan sopiva ruutuaika on enintään tunti päivässä ja 11–13-vuotiaan enintään kaksi tuntia päivässä.

Kyselyssä 6–10-vuotiaiden vanhemmat arvioivat kuitenkin, että lapsi käyttää puhelinta arkipäivisin noin puolitoista tuntia ja vapaapäivinä kaksi tuntia. Myös vanhempien oma käsitys sopivasta käyttöajasta on suosituksia väljempi.

DNA:n vuosittain teettämään tutkimukseen vastasi 2 100 vanhempaa, joiden lapset ovat 5–16-vuotiaita. Reilu neljäsosa vastaajista kertoi noudattavansa THL:n suositusta, jonka mukaan alle 13-vuotiaalla ei olisi lainkaan omaa älypuhelinta.

Tulokset viittaavat siihen, että vanhempien suhtautuminen lasten puhelimiin on muuttumassa aiempaa varovaisemmaksi, vaikka puhelimen käyttö itsessään ei ole vastaavasti vähentynyt. Kellopuhelin näyttääkin olevan monelle perheelle kompromissi: lapselle halutaan yhteydenpitoväline, mutta ei vielä täysimittaista älypuhelinta.