Ruotsissa varusmiespalveluksen voi aloittaa vielä 45-vuotiaana

Ruotsissa varusmiespalveluksen voi aloittaa huomattavasti vanhempana kuin Suomessa, sillä maan yläikäraja on 45 vuotta. Suomessa palvelus taas on aloitettava viimeistään sinä vuonna, kun henkilö täyttää 29 vuotta. Ero maiden käytännöissä näkyy konkreettisesti esimerkiksi 35-vuotiaan Christian Strömbergin tapauksessa: hän aloitti varusmiespalveluksensa viime elokuussa Ruotsin puolustusvoimien johtorykmentissä Enköpingissä.

Aineiston mukaan Ruotsissa mahdollisuus myöhemmällä iällä suoritettavaan palvelukseen on todellinen, vaikka sitä hyödyntävien määrä on pieni. Lisäksi maassa on mahdollista päästä myös kuukauden mittaiseen niin sanottuun mini-inttiin vielä tätäkin vanhemmalla iällä.

Ruotsin ja Suomen käytännöissä selvä ero

Suurin ero maiden välillä liittyy ikärajoihin. Suomessa varusmiespalvelus täytyy aloittaa viimeistään 29 vuoden iässä, kun taas Ruotsissa yläikäraja ulottuu 45 vuoteen. Tämä tarkoittaa, että Ruotsissa palvelukseen voi hakeutua elämänvaiheessa, jossa moni suomalainen olisi jo pitkään menettänyt vastaavan mahdollisuuden.

Aineiston perusteella kyse ei ole vain teoriasta. Ruotsissa tätä mahdollisuutta myös käytetään, vaikka määrät eivät ole suuria. Mahdollisuus antaa puolustusvoimille laajemman ikäjoukon, josta hakea palvelukseen tulevia henkilöitä.

Christian Strömberg aloitti palveluksen 35-vuotiaana

Yksi näkyvä esimerkki vanhemmalla iällä aloitetusta palveluksesta on Christian Strömberg, 35. Hän aloitti varusmiespalveluksensa viime elokuussa Ruotsin puolustusvoimien johtorykmentissä Enköpingissä.

Aineistossa ei tarkenneta, mikä johti Strömbergin hakeutumiseen palvelukseen juuri tässä iässä tai millaiseen tehtävään hän siellä tähtää. Varmaa kuitenkin on, että hänen tapauksensa olisi Suomessa mahdoton nykyisten ikärajojen vuoksi.

Myös lyhyempi palvelusvaihtoehto on mahdollinen

Ruotsin järjestelmän joustavuutta lisää se, että tarjolla on myös kuukauden mittainen niin sanottu mini-intti. Aineiston mukaan siihen voi päästä vielä vanhempanakin kuin varsinaiseen varusmiespalvelukseen.

Tämä laajentaa entisestään sitä joukkoa, jolle jonkinlainen sotilaallinen koulutus on mahdollinen. Samalla se erottaa Ruotsin järjestelmän suomalaisesta mallista, jossa palvelukseen hakeutumisen aikaikkuna on selvästi rajatumpi.

Christian Strömbergin tapaus havainnollistaa ennen kaikkea sitä, kuinka erilaisia pohjoismaiset asevelvollisuusjärjestelmät voivat olla. Siinä missä Suomessa palvelus on nuoren aikuisuuden ratkaisu, Ruotsissa se voi olla mahdollinen vielä keski-ikää lähestyttäessäkin.