Lontoolaispoikien kohtalokasta vaellusta muistettiin Schwarzwaldissa 90 vuotta myöhemmin

Lontoolaisten koulupoikien kohtalokasta vuorivaellusta muistettiin Saksan Schwarzwaldissa 90 vuotta alkuperäisten tapahtumien jälkeen. Muistotilaisuus järjestettiin samana päivänä, jona St Laurentiusin kirkonkellot olivat vuonna 1936 soineet opastaakseen turvaan vuorelle syvään lumeen juuttunutta koululaisryhmää. Tilaisuus kokosi yhteen brittien omaisia ja saksalaisen Hofsgrundin kylän asukkaita muistamaan yötä, joka yhdisti heidän perheensä poikkeuksellisella tavalla.

Alkuperäisessä onnettomuudessa joukko lontoolaisia koulupoikia ja heidän opettajansa joutui vakaviin vaikeuksiin Schauinslandin vuorella. Kaksi pojista onnistui sumun ja kylmyyden keskeltä maatilalle, jossa he kertoivat hätääntyneille asukkaille muiden jääneen hajalleen vuorelle. Tämän jälkeen Hofsgrundin asukkaat lähtivät hengenvaarallisissa oloissa pelastustöihin kelkkojen ja lyhtyjen kanssa.

Kyläläiset lähtivät pelastamaan myrskyssä

Aineiston mukaan Hofsgrundin ihmiset riskeerasivat omat henkensä auttaakseen vuorelle joutunutta 27 oppilaan ja opettajan ryhmää. Kirkonkellot soivat oppaaksi, kun kyläläiset yrittivät paikantaa lumimyrskyyn joutuneita poikia. Muistotilaisuudessa juuri tämä yhteinen kokemus nousi esiin: brittiläisten koululaisten omaiset ja saksalaiskyläläisten jälkeläiset muistelivat tapahtumaa, joka jäi elämään molempien yhteisöjen historiaan.

Tilaisuuden kuvataan olleen tunteikas. Kun kellot soivat uudelleen 90 vuotta myöhemmin, seurakunnassa oli tuskin kuivia silmiä. Muistaminen ei siis koskenut vain historiallista onnettomuutta, vaan myös sitä inhimillistä apua, jota kyläläiset antoivat äärimmäisissä oloissa.

Tragedia sai myöhemmin poliittisen ulottuvuuden

Tapahtumaa on aineiston mukaan kutsuttu “englantilaiseksi onnettomuudeksi”, ja natsit muuttivat sen myöhemmin propagandavoitoksi. Paketin tiedot eivät erittele tarkasti, miten tätä tehtiin, mutta viittaus osoittaa, että alkujaan inhimillinen ja paikallinen tragedia sai myöhemmin myös laajemman poliittisen merkityksen.

Siksi vuosipäivän muistotilaisuus oli muutakin kuin historiallinen seremonia. Se palautti huomion siihen, mitä vuorella todella tapahtui: joukko koulupoikia joutui hengenvaaralliseen tilanteeseen, kaksi heistä haki apua ja paikalliset lähtivät pelastamaan heitä omasta turvallisuudestaan piittaamatta.

Muisto elää sekä Britanniassa että Saksassa

Muistojuhlan ytimessä oli yhteinen perintö. Brittisukulaisten ja saksalaiskyläläisten läsnäolo osoitti, että vuoden 1936 tapahtumat eivät kuulu vain yhteen kansalliseen kertomukseen. Ne ovat osa sekä paikallista saksalaista historiaa että brittiperheiden muistia.

Nyt, 90 vuotta myöhemmin, Schwarzwaldin kirkonkellojen sointi muistutti jälleen yöstä, jolloin vuoristokylän ihmiset lähtivät pimeään ja lumeen auttamaan vieraita koulupoikia. Juuri tämä pelastustyö ja sen inhimillinen merkitys nousivat muistotilaisuudessa keskeisiksi.