Kanadan asevalvontatoimet epäonnistuneet puolessa vuodessa

Kanada on onnistunut kieltämään noin 2 500 mallia hyökkäysaseista, mutta hallituksen suunnitelma ostaa nämä aseet takaisin on jäänyt merkittävästi jälkeen. Monet lailliset aseiden omistajat suhtautuvat epäluuloisesti prosessiin, ja myös kaksi maakuntaa on kieltäytynyt osallistumasta ohjelmaan. Heidi Rathjen, joka on puolustanut hyökkäysaseiden kieltämistä vuodesta 1989 lähtien, toteaa, että ilman kattavaa lakia kilpailusta aseiden osalta on mahdotonta saavuttaa todellisia turvallisuustavoitteita. Rathjen on mukana PolySeSouvient-ryhmässä, joka korostaa, että hyvässä tarkoituksessa kehitetty ohjelma kaatuu helposti, ellei sen laajuus ole riittävä.

Asevalvontasuunnitelman haasteet

Myös Kanadan sisäministeri Gary Anandasangaree on myöntänyt hankkeen epäonnistumisen. Hän on todennut, että ohjelman logiikka on kyseenalainen, erityisesti kun useimmat aserikokset Kanadassa tapahtuvat laittomilla aseilla. Tämän vuoksi asiantuntijat varoittavat, että ohjelma kaipaa syvempää pohdintaa ja suunnittelua. Rathjen on myös kritisoinut hallituksen toimintatapoja.

Yleisesti ottaen Kanada on nyt vaikeassa tilanteessa vertaillessaan ohjelmaansa muiden maiden, kuten Australian ja Uuden-Seelannin menestyksiin, joissa aseiden takaisinostot ovat olleet menestyksekkäämpiä. Joel Negin, Sydney yliopiston terveystieteiden professori, mainitsee, että Australiassa toimenpiteet käynnistettiin nopeasti ja ne liitettiin muihin toimenpiteisiin, mikä teki niistä tehokkaampia. Kanadassa tilanne on sirpaloitunut, mikä lisää haasteita ohjelman onnistumiselle.

Kansalaisten luottamus ja tulevaisuudennäkymät

Mikäli nykyinen suunnitelma ei parane, se voi heikentää yhteiskuntarauhaa. Asiantuntijat uskovat, että ilman kattavampia toimenpiteitä hallituksen ohjelma menettää merkityksensä ja kansalaisten luottamuksen. Äskettäin käytävät keskustelut ja tutkimukset osoittavat, että kansalaisten halu vaikuttaa asevalvontakysymyksiin on suurempi kuin koskaan aiemmin, mutta hallitus ei ole riittävästi tarttunut näihin vaatimuksiin.

Viime kädessä Kanadan on pohdittava, kuinka se voi kehittää tehokkaampia ja laajempia asevalvontakäytäntöjä vähentääkseen aseväkivallan riskejä. Mikäli ohjelma ei muutu, se ei ainoastaan heikennä kansalaisten turvallisuutta, vaan myös altistaa hallituksen kritiikille. Aseiden takaisinostohanke on tullut haasteeksi, johon kanadalaiset odottavat ratkaisuja nopeasti, mutta toistaiseksi tulokset ovat olleet pettymyksiä.