Noora on nähnyt sodan järkyttävän puolen – 'Yhdenkään lapsen ei pitäisi kokea tällaista'

Beirutissa toimiva Nooramaria Parikka työskentelee YK:n lastenapujärjestössä, jossa hän on viime aikoina ollut todistamassa sydäntäsärkevää kohtaloa satojen tuhansien Libanonissa elävien lasten elämässä. Israelin hyökkäys Libanoniin on pakottanut monet lapset jälleen kerran pakenemaan kodeistaan, mitä tapahtuu vain kahden vuoden sisällä edellisestä masentavasta evakuoinnista. Parikka kertoo Iltalehdelle, kuinka hän on nähnyt lapsia, jotka ovat menettäneet perheensä, ystävänsä ja omaisuutensa, mutta silti he ovat täynnä toivoa ja voimaa. ‘Nämä lapset ansaitsevat rauhan ja mahdollisuuden elää normaalisti’, hän sanoo.

Taloudellinen kriisi ja sen vaikutukset lapsiin

Libanonissa, jossa taloudellinen tilanne on heikko, konflikti on aiheuttanut vakavia heikennyksiä lasten elinoloihin. Monet heistä kärsivät niin fyysisistä kuin henkisistäkin vammoista. Olosuhteet huomioiden lapset ovat myös alttiita hyväksikäytölle ja väkivallalle. Parikka korostaa, että ulkopuolisen avun tarve on suurempi kuin koskaan.

YK:n lastenapujärjestön työhön kuuluu hätäapua, terveydenhuoltoa ja koulutusta lasten hyväksi. Parikka painottaa, että pitkäaikaiset ratkaisut ovat välttämättömiä, jotta lasten tulevaisuus voitaisiin turvata. ‘On tärkeää, että yhteiskunta ja kansainvälinen yhteisö tukevat tätä työtä’, hän sanoo.

Laajempi konfliktikuvasto

Libanoniin kohdistuva tilanne on osa laajempaa konfliktia, joka vaikuttaa koko alueeseen. Sota on siirtänyt sadattuhannet lapset pakolaisiksi, ja ihmisoikeusjärjestöt varoittavat, että tämä sukupolvi voi jäädä vähälle huomiolle, jos tilanne ei muutu. Lisäksi lapset, jotka pakenivat aiemmista konflikteista, voivat olla erityisen haavoittuvia, sillä he ovat jo kokeneet sodan traumoja.

Parikan mukaan äärimmäiset olosuhteet voivat vaatia toimijoilta uudenlaisia lähestymistapoja. ‘Meidän on etsittävä luovia ratkaisuja, jotta lapset voivat palata kouluun ja saada mahdollisuuden parempaan tulevaisuuteen’, hän sanoo. Asian merkitys ulottuu Libanonin rajojen yli, sillä se koskee kaikkia alueella eläviä ja sodasta kärsiviä perheitä.

Loppujen lopuksi Parikka vetoaa: ‘Yhdenkään lapsen ei pitäisi kokea tällaista. Meidän on toimittava nyt.’ Hänen sanansa ovat kantava viesti, joka muistuttaa meitä siitä, että lastenoikeudet ovat universaaleja - niiden puolustaminen on sitoumus, joka ylittää kaikki rajat.