Tampereen työllisyysalueen johtaja kritisoi palveluiden tehotonta toimintaa

Suomen suurimman työllisyysalueen johtaja Regina Saari arvioi, että työllisyys­palveluiden toimintatavat eivät tällä hetkellä edistä työttömien työllistymistä. Saari nostaa esiin vakavia ongelmia, jotka liittyvät byrokratiaan ja lakisääteisiin velvoitteisiin. Hän toteaa, että työntekijöiden aika kuluu liikaa kansallisiin tietojärjestelmiin, mikä estää tehokkaan työskentelyn työllistämisessä. Työttömyys Suomessa on tällä hetkellä huolestuttavalla tasolla ja tämä tilanne on vain pahentunut vuodesta 2009 lähtien.

Lakisääteiset velvoitteet ja niiden vaikutukset

Saari on erityisen huolissaan siitä, että lakisääteiset velvoitteet, jotka tulevat pohjoismaisesta työvoimapalvelumallista, rajoittavat työnhakijoiden mahdollisuuksia saada apua. Mallin mukaisesti työnhakijoiden on käytävä läpi tietyt vaiheet, mutta Saari kyseenalaistaa tämän prosessin tarkoituksenmukaisuuden. Esimerkiksi työnhakijan velvoite hakea neljää työpaikkaa kuukaudessa aiheuttaa ruuhkia ja teettää työvoimalle turhaa paperityötä. Velvoite ei auta työttömiä löytämään oikeaa työtä, vaan johtaa usein haku- ja täyttötyön kasvuun.

Tamperelainen Petra Kreekka on yksi niistä, joilla on omakohtaista kokemusta työllisyys­palveluista. Hän on ollut työttömänä kahdeksan kuukautta ja kertoo, että hänen saamansa apu on ollut vajavaista ja byrokraattista. Kreekka on saanut parhaiten hyötyä ammatinvalintapsykologilta käydyistä keskusteluista, mutta työllistymissuunnitelman päivittämisestä ei ole ollut merkittävää vaikutusta hänen työllistymiseensä. Hän kokee, että velvoite työpaikkojen hakemisesta on stressaavaa ja turhauttavaa, etenkin kun työpaikkoja on niukasti ja hakijoita runsain mitoin.

Tarve muutoksille

Helsingin yliopiston sosiaalipolitiikan professori Minna van Gerven ei ole yllättynyt Kreekan kaltaisista kokemuksista. Professori korostaa, että palveluiden tulisi perustua yksilöllisiin tarpeisiin eikä tiukkoihin aikarajoihin. Suomi on sitoutunut pohjoismaisesta työvoimapalvelumallista, mutta Saari ja muut asiantuntijat korostavat, että palveluja pitää kehittää huomioiden nykyisten työttömien tarpeet ja markkinoiden tilanne. Yhteiskunnan on otettava vakavasti työttömyyden yhä pahentuva tilanne.

Työttömyyspalveluissa olisi panostettava muuhun kuin pelkkään hallinnolliseen velvoittamiseen, jotta enemmän resursseja voitaisiin suunnata suoraan työllistämiseen. Saari vaatiikin, että työllistämisessä tarvitaan enemmän toimintavapautta, jotta työnhakijat saisivat sellaista tukea, joka todella auttaa heitä työllistymään. Saari ja muut asiantuntijat nostavat esiin myös integroivan tuen merkityksen, jotta työttömät voisivat löytää itselleen sopivammat ja kestävämmät työllistymismahdollisuudet.