Entinen VTV-pääjohtaja palaa museo-opastajaksi

Tytti Yli-Viikari aloittaa kesätyöt J.L. Runebergin kotimuseossa Porvoossa kolmen viikon kuluttua. Hän toimii museo-opastajana, ja hänen tehtävänsä kattavat lipunmyynnin, vierailuryhmien opastamisen ja näyttelyiden auki pitämisen. Yli-Viikari työskenteli samoissa tehtävissä myös viime kesänä ennen siirtymistään valtiontalouden tarkastusviraston johtajasta eläkkeelle. Tämä paluu museoalalle on kiinnostava käänne, erityisesti ottaen huomioon hänen aikaisemman uransa ja sen, kuinka se liittyy kulttuurin ja historian vaalimiseen.

Porvoo on tunnettu historiastaan ja kauniista vanhasta kaupungistaan, ja J.L. Runebergin kotimuseo on merkittävä osa tätä kulttuuriperintöä. Runeberg, joka on yksi Suomen tunnetuimmista kansalliskirjailijoista, on jättänyt jälkensä suomalaiseen kirjallisuuteen. Museo tarjoaa vierailijoille ainutlaatuisen mahdollisuuden tutustua Runebergin elämään ja työhön, ja Yli-Viikarin rooli opastajana on keskeinen siinä, että vierailijat saavat syvällisen käsityksen tästä kulttuurihistoriallisesta kohteesta.

Museon rekrytointikriteerit ovat mielenkiintoiset ja osoittavat, kuinka tärkeää asiakaspalvelu ja kielitaito ovat kulttuurialalla. Vaikka korkeakoulutuksen vaatimukset eivät ole pääosassa, on selvää, että työntekijöiltä odotetaan kykyä kommunikoida sujuvasti asiakkaille ja jakaa tietoa Runebergistä ja hänen perinnöstään. Yli-Viikarin aiempi kokemus valtiontalouden tarkastusviraston johtajana tuo varmasti arvokasta näkökulmaa myös museotyöhön, sillä hän on tottunut työskentelemään julkisen sektorin vaatimusten parissa.

Kesäsesonki museoissa on usein vilkas, ja J.L. Runebergin kotimuseon kävijämäärät vaihtelevat 20 000-27 000 välillä riippuen säistä. Tämä tekee työntekijöiden roolista entistä tärkeämmän, sillä he ovat ensisijaisia kontaktihenkilöitä vierailijoille. Yli-Viikarin ja hänen kollegoidensa tehtävät eivät rajoitu vain lipunmyyntiin, vaan he myös vastaavat museon ilmapiiristä ja asiakaskokemuksesta, mikä vaikuttaa suoraan kävijöiden tyytyväisyyteen.

Yli-Viikarin paluu museo-opastajaksi voi myös herättää keskustelua kulttuurialan työvoimasta ja sen arvostuksesta Suomessa. Museot, kuten J.L. Runebergin kotimuseo, ovat tärkeitä kulttuurin ja historian vaalijoita, mutta niiden työntekijöiden työehdot ja palkkaus ovat usein alhaisia. Tämä tuo esiin tarpeen kehittää alan resursseja ja tunnustaa kulttuuriin liittyvien työpaikkojen arvo. Yli-Viikarin paluu on toivottava esimerkki siitä, kuinka monipuolinen tausta voi rikastuttaa kulttuurielämää, ja se osoittaa, että jokaisella työpaikalla, myös museoissa, on merkityksensä.